Joukkoliikenteen tulevaisuusskenaariot 2060 Helsingin seudulla
HSL:n laatimassa Joukkoliikenteen tulevaisuusskenaariot -työssä tarkasteltiin Helsingin seudun joukkoliikenteen kehitysvaihtoehtoja vuoteen 2060. Tavoitteena oli tuottaa ymmärrystä toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista joukkoliikenteeseen sekä tukea strategista päätöksentekoa vaikutustiedon avulla. Työ oli osa laajempaa Joukkoliikenteen suuntaviivat 2060 -kokonaisuutta, joka palvelee taustaselvityksenä Helsingin seudun MAL-suunnittelua.
Kolme tulevaisuuskuvaa
Aluksi muodostettiin kolme vaihtoehtoista toimintaympäristön tulevaisuuskuvaa vuoteen 2060.
- Kasvun mahdollisuuksia ja haasteita
Tässä tulevaisuuskuvassa vahva EU, kansainvälinen verkottuneisuus ja vihreä siirtymä vahvistavat taloutta. Helsingin seudun väestö ja talous kasvavat voimakkaasti. Liikenneinvestointeihin on runsaasti rahaa, ja varsinkin kaupunkiraideliikenne laajenee voimakkaasti. Autonominen liikenne on yleistä. Sekä tiivistyminen että hajarakentaminen kasvavat seudun vahvan kasvun seurauksena.
Arvoissa korostuu yksilöllisyys, ja teknologia lisää liikkumista. Joukkoliikenteen liput halpenevat, mutta samoin halpenee henkilöautoilu. Yhdyskuntarakenteen osin hajautuessa autoliikenteen määrä kasvaa. Myös autonomiset autot lisäävät liikennettä. Ilmastotavoitteista jäädään jälkeen.
- Varautuneisuus ja vastuullisuus
Tässä vaihtoehdossa EU on kriisiytynyt, ja huoltovarmuus ja energiaomavaraisuus ovat keskiössä. Liikenneinvestointien rahoitus on niukkaa mutta pitkäjänteistä. Liikennejärjestelmän kehittäminen perustuu olemassa olevan infran hyödyntämiseen, runkobussilinjoihin ja BRT-ratkaisuihin (bus rapid transport) sekä maltillisiin uusiin investointeihin. Seudun kasvu on ohjattu joukkoliikenteen vyöhykkeille. Automatisaatio on kehittynyt voimakkaasti painottuen joukkoliikenteeseen.
Arvoissa korostuvat yhteisöllisyys ja vastuullisuus. Varautuminen ja kestävyys yhdistyvät: joukkoliikenne on sekä osa kriittistä infrastruktuuria että kestävä valinta. Autoilua ohjataan tiemaksuilla ja pysäköintitoimin. Päästöttömät käyttövoimat ovat yleisiä. Hiilineutraalius on saavutettu.
- Taantumaa ja tiukkoja toimia
Kolmannessa tulevaisuuskuvassa EU on heikentynyt, resurssit ovat niukkoja ja päätöksenteko reaktiivista. Väestönkasvu pysähtyy lähes täysin, ikääntyminen kiihtyy ja kaupunkirakenne tiivistyy reuna-alueiden tyhjentyessä. Joukkoliikenne on välttämättömyys energiatehokkuutensa vuoksi, mutta sen rahoitus ja kehittäminen vaikeutuvat. Uusia raideliikenneinvestointeja tehdään vain vähän.
Energiapula ja talouskriisi ovat pakottaneet ihmiset vähentämään liikkumista. Joukkoliikenteen ja autoilun kustannukset nousevat. Digipalvelut kärsivät tiukasta sääntelystä. Teknologinen kehitys on jäänyt odotuksista, eikä joukkoliikenteen kustannustehokkuus ole siten parantunut toivotusti.
Joukkoliikenneskenaariot ja niiden vaikutusarviointi
Tulevaisuuskuvien pohjalta määritettiin työssä tarkasteltavat joukkoliikenneskenaariot. Kussakin skenaariossa oli olettamana erityyppinen rahoitustaso ja rahoituksen kohdentamisen periaatteet. Joukkoliikenneskenaarioiden vaikutuksia arvioitiin HELMET 5 -liikenne-ennustemallilla.
Skenaariot mallinnettiin Uudenmaan liiton maankäyttöskenaarioiden kuntakohtaisilla työpaikka- ja väestönurkkasummilla. Kuntien sisäisessä maankäytön sijoittelussa käytettiin kuntien tätä työtä varten toimittamia täsmennyksiä maankäyttöprojektioihin. Lisäksi herkkyystarkasteluina arvioitiin sitä, miten erilaiset maankäyttö- ja hinnoitteluvaihtoehdot vaikuttaisivat.
Joukkoliikenneskenaario 1: Resurssien runsaus
Seudun liikennejärjestelmään on panostettu merkittävästi. Rautatie- ja raitiotieverkostoa on laajennettu kattavaksi. Raideverkoston ulkopuolella seutu on hajautunut. Autonomiset bussit palvelevat liityntäyhteyksinä, mutta muuten bussiliikenteen rooli on pieni.
Haasteita aiheuttaa väestönkasvun tuottama autoliikenteen kasvu, joka hidastaa myös bussiliikennettä, ja toisaalta joukkoliikenteen subventioasteen kasvu. Subventioaste kasvaa uusien investointien ja raideliikenteen liikennöinnin aiheuttaman kustannuskasvun myötä. Lipputulot eivät ole kasvaneet samassa suhteessa, sillä kilpailu matkustajista henkilöauton ja joukkoliikenteen välillä on kovaa. Haasteena on se, miten joukkoliikenteen suosio pysyy suurena siitä huolimatta, että autoilu on edullista.
Joukkoliikenneskenaario 2: Tehokkuus ja automatisaatio
Liikennepolitiikalla ja sääntelyllä on ohjattu kestävään liikkumiseen. Joukkoliikenteen kehittäminen on ollut määrätietoista, mutta rahoitushaasteet ovat pakottaneet karsimaan hankkeita. Joukkoliikenteessä korostuu raideliikenne. Kaupunkien sisäisten liikennehankkeiden, kuten uusien raitioteiden, rakentamiseen ei kuitenkaan ole saatu valtion rahoitusta. Muutamien uusien pikaraitioteiden ohella runkobussilinjat ja kevyet BRT-ratkaisut (Bus Rapid Transit) ovat monin paikoin keskeisessä roolissa.
Autoliikenteen kasvua on hillitty tienkäyttömaksuin sekä pysäköinnin ohjauksella. Joukkoliikenteen houkuttelevuutta edistävät toimet ja henkilöautoilun sähköistymisestä johtuvaa ajokustannusten laskua hidastavat hinnoittelutoimet johtavat joukkoliikenteen kysynnän merkittävään kasvuun ja kulkutapasiirtymään henkilöautoilusta joukkoliikenteeseen.
Joukkoliikenneskenaario 3: Niukat resurssit
Liikennejärjestelmän rahoitus on hyvin niukkaa, eikä raide- tai raitiotieinvestoinneissa ole tehty uusia avauksia 2020-luvun jälkeen. Joukkoliikenne pohjaa olemassa olevaan runkoverkkoon ja muutamien bussilinjojen parantamiseen BRT-yhteyksiksi. Joukkoliikenteen ja henkilöauton käyttö on kallista, ja pyöräilyn kilpailukyky on kasvanut. Joukkoliikenteen matkustajamäärä kasvaa vain maltillisesti. Liikennöinti- ja infrakustannukset kasvavat hieman, mutta vähemmän kuin muissa skenaarioissa.
Lipun hintoja on nostettu, mutta lipputulojen kasvu jää rajalliseksi matkustajamäärän maltillisen kehityksen vuoksi. Haasteena on se, miten joukkoliikenteen matkustajamäärä saadaan pidettyä riittävän korkeana, kun lipun hinnat kallistuvat suhteessa asukkaiden maksukykyyn ja asukasmäärä eli potentiaalinen matkustajakunta kasvaa hitaanlaisesti. Joukkoliikennelinjojen vajaakäyttö ja rahoitushaasteet voivat luoda painetta karsia palvelutasoa, mikä heikentää edelleen joukkoliikenteen houkuttelevuutta.
Keskeiset tulokset
Tarkastelujen tuloksena todettiin, että kestävien kulkutapojen osuus kasvaa kaikissa kolmessa skenaariossa. Suurin muutos saavutetaan skenaariossa 2, jossa joukkoliikenneinfran kehittämisen lisäksi käytetään hinnoitteluohjausta. Asukasta kohti laskettu autolla ajaminen vähenee kaikissa skenaarioissa. Väestönkasvun vuoksi autoliikenteen kokonaismäärä kuitenkin kasvaa kaikissa skenaarioissa, mikä lisää ruuhkia ja muita haittoja.
Keskimääräinen saavutettavuus paranee kaikissa skenaarioissa sekä joukkoliikenteellä että henkilöautolla. Syynä ovat sekä liikennejärjestelmän kehittäminen että maankäytön tiivistyminen.
Kokonaisuudessaan tarkastelut osoittivat, että joukkoliikenteen tulevaisuudennäkymät riippuvat voimakkaasti toimintaympäristöstä, kuten väestönkasvusta, maankäytöstä, taloudellisista resursseista sekä liikenteen hinnoittelusta. Erityisesti liikkumisen hinnoittelun taso ja maankäytön sijoittuminen määrittävät joukkoliikenteen kysyntää ja kilpailukykyä suhteessa henkilöautoliikenteeseen. Infrastruktuuriin investoimisen yhteiskunnalliset hyödyt kasvavat, kun joukkoliikenteen käyttöä edistetään samaan aikaan myös muilla ohjauskeinoilla. Tehdyissä liikennemallitarkasteluissa huomattiin, että tukemalla infra- ja palvelutasotoimenpiteitä hinnoittelutoimilla joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvoi jopa kuudella prosenttiyksiköllä. Toisaalta kun nykyisen hintatrendin oletettiin jatkuvan (autoilu halpenee ja joukkoliikenne kallistuu), joukkoliikenteen kulkutapaosuus laski kolmella prosenttiyksiköllä merkittävistä uusista raideliikenteen hankkeista ja palvelutasoparannuksista huolimatta.
Joukkoliikenteen pitkän aikavälin kehittämisessä tärkeää on epävarmuuksien hallinta, skenaariokestävien ratkaisujen tunnistaminen sekä eri toimenpiteiden väliset synergiat. Yksittäisten toimenpiteiden sijaan keskeistä on toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutus. Kestävän liikkumisen tavoitteet saavutetaan tehokkaimmin yhdistämällä maankäytön ohjaus, kilpailukykyinen joukkoliikenne, kävelyn ja pyöräilyn kehittäminen sekä liikenteen hinnoittelu.
Raportin suositukset
- Joukkoliikennelipun hinta kannattaa pitää kilpailukykyisenä suhteessa autoilun hintaan.
- Väestönkasvu lisää liikkumistarvetta. Tämän vaikutuksia autoliikenteen toimivuuteen ja sen haittavaikutuksiin voidaan hallita monipuolisella eri kulkutapoihin kohdistuvalla keinovalikoimalla. Kävelyn, pyöräliikenteen ja joukkoliikenteen toimivuus sekä houkuttelevuus ovat keskeistä kehityksen ohjaamisessa.
- Joukkoliikenteen subventioaste pidetään hallinnassa varmistamalla riittävät muut kannustimet joukkoliikenteen käyttöön ja varmistamalla, että infrainvestoinneista saadaan niiden kustannukset kattavia hyötyjä.
- Alueelliset kehitysedellytykset ja aikajänteet tulee huomioida infran ja joukkoliikenteen kehittämisessä.
Lisätietoa
Esitysaineisto: Joukkoliikenteen suuntaviivat 2060 – osavaihe 4/D tulevaisuusskenaariot