Uudenmaan kasvun mahdollisuudet – Väestö- ja työpaikkaprojektiot vuoteen 2060

Väestö ja työpaikat ovat keskeinen elinvoiman lähde alueille ja kunnille. Ymmärrys niihin vaikuttavista tekijöistä ja tulevista kehitysvaihtoehdoista antaa mahdollisuuden varautua ja jossain määrin myös pyrkiä vaikuttamaan muutoksen suuntaan. Tässä artikkelissa esiteltävät tulokset perustuvat keväällä 2025 julkaistuun Uudenmaan liiton selvitykseen väestö- ja työpaikkaprojektioista vuoteen 2060.

Selvityksessä kuvataan aluetalouden dynamiikkaa ja sen vaikutuksia väestön ja työpaikkojen kehitykseen koko Uudenmaan tasolla sekä seuduittain. Selvityksessä tuotetut projektiot eli vaihtoehtoiset väestön ja työpaikkojen kehitysnäkymät on laadittu koko Uudellemaalle sekä sen neljälle seudulle: pääkaupunkiseutu, Keski-Uusimaa eli Kuuma-seutu, Länsi-Uusimaa ja Itä-Uusimaa. Helsingin seudun osalta projektiot ovat saatavilla myös kunnittain.

Selvityksessä käytetty väestöprojektiomalli sisältää väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen sekä syntymien ja kuolemien vaikutuksen. Työpaikkaprojektiomalli tuottaa kunkin toimialan vuosittaisen työpaikkojen muutoksen ja jakaa sen tietyin oletuksin kuntien välillä. Aineisto on laadittu yhdenmukaisin kriteerein eikä esimerkiksi kuntien tai seutujen mahdollisia kasvutavoitteita ole huomioitu. Raportti on tehty laajassa vuorovaikutuksessa alueen kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi kuntien keinoja varautua kasvuun tai sen hidastumiseen pohdittiin sidosryhmille järjestetyissä työpajoissa.

Kasvu keskittyy Helsingin seudulle ja perustuu maahanmuuttoon

Selvityksen perusteella Uudenmaan ennustetaan kasvavan enimmillään noin 600 000 asukkaalla ja liki 340 000 työpaikalla vuoteen 2060 mennessä. Kasvu ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti maakunnan sisällä, vaan valtaosa siitä kohdistuu Helsingin seudulle ja sielläkin korostetusti pääkaupunkiseudulle. Tämä on jo pitkään jatkunut trendi, joka korostuu myös tämän selvityksen projektiovaihtoehdoissa. Kun väestökehityksen vaihtoehtoisia kehityskulkuja tarkastellaan eri seutujen välillä, voidaan havaita merkittäviä eroja:

• Tilastokeskuksen ennusteen mukaisessa vaihtoehdossa [jota jatkettu vuodesta 2045 eteenpäin, Ve0] kasvu jatkuu vahvana koko Helsingin seudulla, mutta myös Itä- ja Länsi-Uusimaa saavat hieman kasvua.
• Keskittyvän kasvun vaihtoehdossa [Ve1] kasvu suuntautuu pääkaupunkiseudulle ja lähimpiin kehyskuntiin, kuten Kirkkonummelle ja Sipooseen. Sen sijaan muualla Uudellamaalla kasvu on joko niukkaa tai väestön määrä laskee selvästi nykyisestä.
• Laajentuvan kasvun vaihtoehdossa [Ve2] Kuuma-seutu ylittää pääkaupunkiseudun kasvuvauhdin. Myös Itä- ja Länsi-Uudellamaalla väestön määrä kasvaa selvästi nopeammin kuin muissa vaihtoehdoissa.
• Hidastuvan kasvun vaihtoehdossa [Ve3] kasvu hidastuu kaikilla seuduilla. Pääkaupunkiseudulla on tässä vaihtoehdossa vain pientä kasvua ja Kuuma-kunnissa väestön määrä pysyy vakaana. Länsi- ja Itä-Uudellamaalla väestön määrä vähenee huomattavasti nykyisestä.
   

Lähes kaikissa projektiovaihtoehdoissa ja kaikilla seuduilla luonnollinen väestönkasvu pienenee ja tarkastelujakson aikana kuolleiden määrä ylittää lopulta syntyneiden määrän. Ainoa poikkeus on keskittyvän kasvun vaihtoehto [Ve1], jossa pääkaupunkiseudulla luonnollinen väestönkasvu pysyy positiivisena koko tarkastelujakson ajan. Uudellamaalla maahanmuutto pitää työikäisten määrän kuitenkin kasvussa. Vain hidastuvan kasvun vaihtoehdossa työikäisten määrä alkaa laskea 2040-luvun puolivälistä alkaen.

Selvityksen yksi keskeinen viesti Uudenmaan kunnille onkin se, ettei väestönkasvu tai edes nykyisen väestömäärän säilyttäminen ole pitkällä aikavälillä todennäköistä ilman kuntien välisen nettomuuton ja/tai nettomaahanmuuton kasvua. Väestön määrän ohella myös ikärakenne tulee muuttumaan seuraavina vuosikymmeninä jokaisessa projektiovaihtoehdoissa. Erityisesti yli 60-vuotiaiden väestöosuus kasvaa ja vastaavasti lasten ja nuorten osuus vähenee.

Oheisissa kuvioissa on esitetty kunkin seudun väestökehityksen toteutuma 2010–2023 sekä projektiovaihtoehtojen mukainen kehitys 2024–2060.

Talouden ja väestökehityksen muutokset heijastuvat työpaikkoihin

Työpaikkojen määrän kehitys reagoi herkästi talouden suhdannevaihteluihin. Sen vuoksi työpaikkojen muutosta leimaavat toisinaan hyvinkin voimakkaat nousu- ja laskujaksot. On myös selvää, että yksittäisen investoinnin toteutumisella voi olla tietyn alueen kehitykselle erittäin suuri vaikutus. Selvityksessä laaditut työpaikkaprojektiot eivät näistä syistä perustu arvioihin talouden sykleistä tai investointien toteutumisesta. Projektioiden keskeinen lähtökohta on kuitenkin se, että työvoima on jatkossakin merkittävä tuotantopanos, ja riittävä työvoiman tarjonta on kasvun välttämätön edellytys. Aluetasolla talouskasvun ja siten myös työpaikkamäärän kehitykseen vaikuttaa siis ennen kaikkea väestön määrä ja ikärakenne.

Selvityksessä on laadittu kolme vaihtoehtoista työpaikkaprojektiota, jotka vastaavat väestökehitykseltään edellä esitettyjä väestöprojektioita Ve1, Ve2 ja Ve3.

• Keskittyvän kasvun vaihtoehdossa [Ve1] kasvu suuntautuu osaamisintensiiviseen ja asiantuntijavaltaiseen tuotantoon, joka sijoittuu pääkaupunkiseudulle. Myös KUUMA-seudulla työpaikkojen määrä kasvaa. Länsi- Uudellamaalla työpaikkojen määrän kasvu taittuu 2030-luvun lopulla, mutta Itä-Uudellamaalla teollisuuden vahvistumisen ansiosta työpaikkojen määrän ennakoidaan kasvavan 2050-luvun loppupuolelle asti.
• Laajentuvan kasvun vaihtoehdossa [Ve2] oletetaan, että teollisuus investoi tuotantokapasiteettiin laaja-alaisesti Uudenmaan eri alueilla. Investointien tuomat työpaikat vetävät väestöä Uudenmaan alueille, mikä puolestaan lisää kysyntää paikallisille palveluille ja työpaikoille.
• Hidastuvan kasvun vaihtoehtoehdossa [Ve3] investointeja kohdistuu Uudellemaalle edellisiä vaihtoehtoja vähemmän. Hitaampikin kasvu riittää pääkaupunkiseudulla ylläpitämään työpaikkojen määrän kasvutrendiä tarkastelujakson loppuun saakka, mutta KUUMA-seudulla työpaikkojen määrä alkaa laskea 2050-luvulle tultaessa. Länsi- ja Itä-Uudellamaalla suuntaa kääntyy laskuun jo 2030- luvun puolella.
   

Oheisissa kuvioissa on esitetty kunkin seudun työpaikkakehityksen toteutuma 2010–2023 sekä projektiovaihtoehtojen mukainen kehitys 2024–2060.

Varautuminen ja yhteistyö rakentavat tulevaisuuden resilienssiä

Väestön ja työpaikkojen kasvu edellyttävät selvityksen mukaan merkittäviä panostuksia etenkin asuntotuotantoon ja liikenneinfrastruktuuriin. Segregaation ehkäisy on keskeinen haaste erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa maahanmuuttajataustaisen väestön osuus kasvaa selvästi eniten. On myös ilmeistä, että ristiriidat rakentamisen ja luonnon säilyttämisen välillä tulevat mitä todennäköisimmin kasvamaan. Monipuolinen elinkeinorakenne auttaa alueita ja kuntia kestämään paremmin sekä talouden suhdannevaihteluita että investointien pitkittymistä tai toteutumattomuutta. Helsingin seudun menestyminen ei ole onneksi yhden kortin varassa ja sen vahvuus on jatkossakin kuntien välinen tiivis yhteistyö, joka näkyy esimerkiksi maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) suunnittelussa.

Kestävän tulevaisuuden rakentamisessa vihreän siirtymän nopea edistäminen on tavoiteltavaa, ja suorastaan välttämätöntä. Yksittäiset hankkeet saavat julkisuudessa usein korostetun aseman, mutta isossa kuvassa vihreä siirtymä perustuu arvoketjuille ja erityisesti älykkään teknologian innovaatioihin. Vihreä siirtymä on toimintojen sijoittumisen kannalta voimakkaan kaksijakoinen ilmiö, jossa kasautumishyödyt ohjaavat investointien sijoittumista sijainniltaan optimaalisille alueille. Korkeaa teknologiaa edistävät yritykset ja tutkimustoiminta keskittyvät pääkaupunkiseudulle. Sitä vastoin energiatuotanto, akku- ja vetyteollisuus ja kiertotalouspuistot vaativat ympärilleen tilaa, logistisia yhteyksiä sekä mittavaa sähköverkon kapasiteettia, jolloin nämä investoinnit suuntautuvat laajemmin Uudenmaan eri seuduille.

Onnistunut siirtymä tarvitsee eri toimijoiden yhteistyötä, ja toisaalta alueiden erilaisten vahvuuksien hyödyntämistä kokonaisuudessa. Uusimaa ei ensisijaisesti kilpaile Suomen muiden alueiden kanssa vaan muiden pohjoismaisten pääkaupunkiseutujen kanssa. Vihreä siirtymä ja kiihtyvä teknologiakehitys ovat tulevien vuosien suuria muutostrendejä, jotka voivat muuttaa alueiden roolia ja asemaa globaalillakin tasolla. Muutokseen sisältyy aina epävarmuuksia, mutta onneksi ne eivät ole ennalta määrättyjä. Ennakointi auttaa hahmottamaan mahdollisuuksia sekä riskejä ja kehittämään resilienssiä eli kykyä sopeutua jatkuvasti muuttuviin olosuhteisiin. Siksi tähänkin selvitykseen ja sen johtopäätöksiin kannattaa tutustua.

Lähteet

Uudenmaan kasvun mahdollisuudet – Uudenmaan väestö- ja työpaikkaprojektiot vuoteen 2060. Uudenmaan liiton julkaisuja E 266.