Helsingin seudun työmatkaliikkuminen murroksessa – Liikkumistutkimuksen 2023 tuloksia
Miten Helsingin seudun asukkaat liikkuvat? Millä kulkumuodoilla matkoja tehdään ja millaisia muutoksia liikkumisessa voidaan havaita? Näitä asioita tutkimme HSL:n ja Helsingin seudun kuntien Liikkumistutkimuksessa, jossa selvitetään seudun asukkaiden liikkumistottumuksia. Viimeksi tutkimus on tehty syksyllä 2023. Tuolloin Helsingin seudun asukkaat tekivät arkipäivisin keskimäärin 4,6 miljoonaa seudun sisäistä matkaa, eli 3,1 matkaa henkeä kohti.
Näin Helsingin seudulla liikuttiin
Pääkaupunkiseudun sisällä tehtiin 3,6 miljoonaa matkaa (78 % matkoista), kehyskuntien alueen sisällä 0,7 miljoonaa matkaa (16 %) ja pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välillä 0,3 miljoonaa matkaa (6 %). 80 prosenttia matkoista oli kuntien sisäisiä ja 20 prosenttia kuntien välisiä.
Helsingin seudun sisäisistä arkipäivän matkoista 37 prosenttia tehtiin henkilöautolla, 21 prosenttia joukkoliikenteellä, 9 prosenttia pyörällä ja 32 prosenttia kävellen. Kestävien kulkutapojen (joukkoliikenne, pyöräily ja kävely) osuus oli 62 prosenttia.
Autoa käytettiin yleisesti muilla matkoilla paitsi koulu- ja opiskelumatkoilla. Automatkat ajettiin pääasiassa yksin; henkilöautossa matkusti keskimäärin 1,35 henkilöä. Joukkoliikenteen osuus oli suurin työmatkoilla sekä koulu- ja opiskelumatkoilla. Pyöräily oli yleisintä koulu- ja opiskelumatkoilla. Kävely oli yleinen kulkutapa kaikissa muissa matkaryhmissä paitsi työmatkoilla. Alle kilometrin pituisista matkoista 83 prosenttia tehtiin kävellen, ja samoin 1–3 kilometrin pituisilla matkoilla kävely oli yleisin kulkutapa 41 prosentin osuudella. Yli kolmen kilometrin pituisilla matkoilla auto oli yleisin kulkutapa. Joukkoliikenteen osuus oli suurin 3–25 kilometrin pituisilla matkoilla: 29–41 prosenttia. Vastaavasti pyöräilyn osuus oli suurin 1–3 kilometrin pituisilla matkoilla: 18 prosenttia.
Paikkariippumattomuus ja etätyö vähentäneet työmatkaliikkumista
Monipaikkaisuus on työnteon tapoja laajempi yhteiskunnallinen ilmiö, joka koostuu niin työhön, opiskeluun, vapaa-aikaan kuin perhesuhteisiin liittyvästä monipaikkaisuudesta. Monipaikkaiseen asumiseen liittyy säännöllistä tai kausittaista yöpymistä ihmisten päivittäisen elinpiirin ulkopuolella, esimerkiksi vapaa-ajan asunnolla. Monipaikkaisuus ei ole ilmiönä uusi, mutta se on lisääntynyt voimakkaasti digitalisaation, työelämän muutosten, vapaa-ajan käytön ja perhe-elämän muutosten myötä. Monipaikkaisuuden rinnalla ihmisten ajankäytön ja toimintojen jakautumisesta eri paikkojen välillä on käytetty myös paikkariippumattomuuden käsitettä, jolla on pääasiassa viitattu teknologisen kehityksen mahdollistamaan ja koronapandemian vauhdittamaan etätyöhön. (Rannanpää ym., 2022) Paikkariippumattomuutta ja etätyön yleistymistä voidaan havainnoida Liikkumistutkimuksen aineistosta ainakin työmatkojen kautta.
Helsingin seudulla tehtiin syksyllä 2023 keskimääräisenä arkipäivänä kaikki kulkutavat huomioon ottaen yhteensä 721 900 kodin ja työpaikan välistä matkaa, joka oli 16 prosenttia kaikista matkoista. Kodin ja työpaikan välisiä matkoja tehtiin 12 prosenttia vähemmän verrattuna vuoden 2018 tutkimukseen. Sen sijaan kodin ja ostos- tai asiointipaikan välisiä matkoja tehtiin vain 3 prosenttia vähemmän ja kodin ja koulun tai opiskelupaikan välisiä matkoja tehtiin suunnilleen saman verran kuin edellisen tutkimuksen aikaan.
Henkeä kohti laskettuna Helsingin seudun asukkaat tekivät syksyllä 2023 arkivuorokaudessa keskimäärin 0,5 kotiperäistä työmatkaa. Matkoja työpaikan ja muiden kohteiden kuin kodin välillä tehtiin keskimäärin 0,2 henkeä kohti. Työmatkojen matkaluvun pieneneminen on alkanut jo ennen koronapandemiaa, mutta erityisesti kehyskunnissa työmatkojen määrä on vähentynyt voimakkaasti vuoden 2018 tutkimuksen jälkeen (Kuva 2).
Etätyö näkyy varsinkin työikäisten päivittäin tekemien matkojen määrässä, sillä 18–29-vuotiaiden ja 30–44-vuotiaiden ikäryhmissä matkaluku eli keskimääräinen arkipäivän matkamäärä on laskenut merkittävästi koronapandemian jälkeen. Lasten ja nuorten ikäryhmässä matkaluku on vakiintunut ja 65 vuotta täyttäneiden ikäryhmän matkaluku on pienentynyt maltillisesti verrattuna vuoteen 2018.
HSL:n asiakkaille tehtävän NPS-kyselyn osana on seurattu etätyön kehitystä koronapandemian jälkeen. Kyselyn mukaan etätyön määrä on pysynyt varsin vakaana jo kesäkuusta 2022 lähtien. Sekä päivittäin tai lähes päivittäin etätyötä tekevien että 1–2 päivää viikossa etätyötä tehneiden tai etäopiskelussa olleiden osuudet ovat kumpikin pysytelleet tänä aikana noin 20 prosentin tuntumassa. Sellaisten osuus, jotka eivät tee tai eivät voi tehdä etätyötä tai opiskella etänä on puolestaan asettunut melko vakaasti vaajaan 40 prosentin tasolle.
Paikkariippumaton etätyö vähentää tarvetta kodin ja työpaikan välisten matkojen sekä työasiamatkojen tekemiseen. Etätyötä tehdään eniten kaupunkiseuduilla ja etätyö vähentää henkilöautoliikenteen liikennesuoritetta kaupunkiseuduilla. (Rannanpää ym., 2022) Helsingin seudulla joukkoliikennematkoista noin kolmasosa on työhön liittyviä matkoja, joten etätyö ja työnteon monipaikkaisuus vähentävät myös joukkoliikenteen matkustajamääriä ja voivat johtaa joukkoliikenteen kannattavuuden heikentymiseen.
Kestävän liikkumisen muutokset Helsingin seudulla
Akuuttien yhteiskunnallisten kriisien myötä kestävä liikkuminen on jäänyt ymmärrettävästi mutta valitettavasti aiempaa vähäisemmälle huomiolle. Kansallisen liikennepolitiikan sekä seudullisen maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-suunnitelman keskeisimpiä tavoitteita ja kantavia teemoja on edelleen kestävien liikkumismuotojen eli joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edistäminen liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi on tärkeää nostaa esiin kestävän liikkumisen mittareita.
Liikkumistutkimuksen tulosten valossa näyttää siltä, että koronapandemian ja etätyöskentelyn yleistymisen myötä sekä henkilöauto- että joukkoliikennematkoja tehdään seudulla keskimäärin aiempaa vähemmän henkeä kohti. Kun samaan aikaan kävely- ja pyörämatkojen matkaluvut ovat pysyneet ennallaan, kestävien kulkutapojen osuus on noussut 60 prosentista 62 prosenttiin.
Erityisesti Espoossa, Kirkkonummella ja Vihdissä auton kulkutapaosuus on laskenut verrattuna vuoteen 2018. Espoon ja Kirkkonummen hyvää kehitystä selittää Länsimetron ja sen jatkeen käyttöönotto. Helsingissä kävelyn osuus on kasvanut ja joukkoliikenteen osuus on laskenut, kun samalla autoilun osuus on pysynyt suurin piirtein samana verrattuna vuosien 2012 ja 2018 tutkimuksiin. Kestävyyden näkökulmasta heikoimmalta näyttää bussiliikenteeseen tukeutuvien kehyskuntien tilanne, joissa autoilun kulkutapaosuus on kasvanut. Kehyskunnissa myös henkilöauton matkasuorite, eli keskimääräinen autolla kuljettu matka, on suurin. Tämä kehityssuunta on täysin päinvastainen kuin mitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi vaaditaan.
Pääkaupunkiseudulla on seurattu vuodesta 1966 joukkoliikenteen osuutta pääkaupunkiseudun asukkaiden joukkoliikenne- ja henkilöautomatkoista pääkaupunkiseudun sisällä. Osuus laski yhteiskunnan autoistumisen vauhdittamana vuoteen 1988 saakka, jonka jälkeen se on vakiintunut noin 44 prosenttiin. Pääkaupunkiseudun sisällä on kuitenkin merkittäviä eroja, sillä joukkoliikenteen osuus henkilöauto- ja joukkoliikennematkoista oli vuonna 2023 Helsingin kantakaupungin sisäisillä matkoilla 75 prosenttia ja Helsingin kantakaupungin ja esikaupungin välisillä matkoilla 70 prosenttia. Joukkoliikenteen osuus henkilöauto- ja joukkoliikennematkoista kasvoi merkittävästi Helsingin esikaupungin ja Vantaan välisillä matkoilla, 21 prosentista 34 prosenttiin, vuosien 2018 ja 2023 välillä. Osuuden kasvu johtuu siitä, että henkilöautomatkojen määrä väheni ja joukkoliikennematkojen määrä kasvoi. Siirtymää autoilusta joukkoliikenteeseen selittää Kehäradan käyttöönotto vuonna 2015 sekä HSL:n vyöhykeuudistus vuonna 2019. Ilmastotavoitteiden saavuttamisen ja katutilan tehokkaan käytön näkökulmasta on nimenomaan tärkeää onnistua nostamaan joukkoliikenteen osuutta siten, että henkilöautomatkojen määrä vähenee.
Liikkumistutkimus - perustietoaineisto seudun asukkaiden liikkumistavoista
Liikkumistutkimus on väestöotokseen perustuva kyselytutkimus, jolla selvitetään seudun asukkaiden liikkumistottumuksia. Tutkimuksella tuotetaan monipuolista ja luotettavaa tietoa ihmisten arkipäivän matkoista seudun liikennejärjestelmäsuunnittelua ja liikenne-ennustemalleja varten. Tutkimuskunnat olivat pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa, kehyskunnat Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti sekä Siuntio. Liikkumistutkimuksia on tehty pääkaupunkiseudulla ja sen lähialueilla jo vuodesta 1966 lähtien.
Tutkimukseen poimittiin väestörekisteristä ositetulla satunnaisotannalla 41 900 vähintään 7-vuotiasta asukasta. Otoshenkilöille lähetettiin postitse kirje, jossa heitä pyydettiin osallistumaan tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Vastaajat täyttivät matkapäiväkirjan yhden ennalta valitun tutkimuspäivän matkoista sekä taustatietoja. Vastaukset kerättiin nettikyselyllä ja puhelinhaastatteluilla 4.9.–3.12.2023. Tutkimukseen osallistui 11 050 henkilöä. Vastausaste oli siten 26 prosenttia. Tulokset yleistettiin laajennuskertoimien avulla koskemaan kaikkia seudun 7 vuotta täyttäneitä asukkaita.
Tutkimuksen pääraportissa Helsingin seudun asukkaiden liikkumista ja heidän taustojaan on tarkasteltu hyvin laajasti, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan koko raporttiin.