Euroopan maiden välillä suuriakin eroja asuntojen hallintamuotojen jakautumisessa sekä hintakehityksessä

Euroopan maat eroavat toisistaan sekä asuntojen hallintamuotojen (omistus- vs. vuokra-asuminen) että hintakehityksen suhteen. Useissa Itä-Euroopan maissa omistusasuminen on selvästi yleisempää, kun taas Saksassa ja Sveitsissä suurin osa kotitalouksista asuu vuokralla. Asuntojen hintakehitys on puolestaan ollut viimeisen yhdeksän vuoden aikana erityisen maltillista Suomessa, Italiassa ja Kyproksessa.

Hieman yli kaksi kolmannesta EU:n kotitalouksista asui vuonna 2024 omistamassaan asunnossa

uroopan maiden välillä on merkittäviä eroja omistus- ja vuokra-asumisen osuuksissa. Vuonna 2024 omistamassaan asunnossa asuvien kotitalouksien osuus oli suurin Romaniassa (94 %), Slovakiassa (93 %), Unkarissa (91 %) ja Kroatiassa (91 %). Suomessa omistusasumisen osuus sijoittui EU-maiden keskiarvon (68 %) tuntumaan. Omistusasunnossa asuvien kotitalouksien osuus oli Pohjoismaissa korkein Norjassa (Islannin tietoja ei ole saatavilla).

Vuokra-asumisen rooli oli merkittävä Saksassa ja Sveitsissä, jossa vuokralla asuvien kotitalouksien osuus oli omistusasunnossa asuvien osuutta suurempi vuonna 2024. Sveitsissä 58 prosenttia ja Saksassa 53 prosenttia kotitalouksista asui vuokralla. Suomessa hieman alle kolmannes kotitalouksista asui vuokra-asunnossa vuonna 2024. Romaniassa, Slovakiassa, Unkarissa ja Kroatiassa vastaava osuus kotitalouksista oli vain alle kymmenes.

Omistus- ja vuokra-asumisen roolit Euroopassa vaihtelevat maittain monien tekijöiden seurauksena. Maiden historialliset ja kulttuuriset tekijät, asuntomarkkinat ja taloudellinen tilanne sekä asuntopolitiikka vaikuttavat siihen, miksi omistusasumisen osuus on korkea tietyissä maissa (mm. Itä-Euroopassa) ja vuokra-asuminen on yleisempää toisissa maissa (mm. Saksassa ja Sveitsissä). 

Myös lainsäädännön eroavaisuudet ovat keskeisiä tekijöitä, jotka muovaavat näitä eroja. Saksa on tunnettu vuokralainsäädännöstään, joka suojaa vuokralaisia hyvin. Saksassa on olemassa pitkään voimassa olleita vuokrasopimuksia, jotka tekevät vuokra-asumisesta ennustettavaa ja turvallista.

Suomessa maltillisin asuntojen hintakehitys yhdeksän vuoden takaiseen tasoon verrattuna

Suomessa asuntojen hintakehitys on ollut huomattavasti maltillisempaa kuin EU-maissa keskimäärin ja vuodesta 2022 alkaen asuntojen hintakehitys on ollut laskeva. Yhdeksän vuoden takaiseen lähtötasoon verrattuna vuosina 2023–2024 asuntojen hintakehitys Euroopassa on ollut maltillisinta Suomessa. Suomen lisäksi Italiassa ja Kyproksella asuntojen hintataso oli vuonna 2024 lähinnä vuoden 2015 hintoja.

Asuntojen maltilliseen hintakehitykseen on Suomessa vaikuttanut alueellinen väestökehitys ja pääasiassa vain isompiin kaupunkeihin keskittynyt asuntojen hintojen nousu. Suomessa on myös kysyntään nähden rakennettu enemmän kuin useissa muissa Euroopan maissa. Lisäksi reaalipalkat eivät ole Suomessa käytännössä kasvaneet viimeisen 15 vuoden aikana juurikaan. Sen sijaan esimerkiksi Unkarissa reaaliansioiden kasvu on ollut huomattavaa, mikä näkyy osaltaan myös asuntojen hintakehityksessä. 

Vuonna 2024 asuntojen hintataso oli korkeimmillaan vuoden 2015 tasoon nähden Unkarissa (+210 %), Islannissa (+150 %) ja Liettuassa (+135 %). Vertailussa mukana olevassa Turkissa asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaimmin vuoden 2015 tasoon nähden. Tämä selittyy mm. poikkeuksellisen korkealla inflaatiolla, tonttien ja rakennusmateriaalien hinnan nousulla sekä kiinteistöjen suurella kysynnällä.

Asuntojen hintakehityksen eroavaisuuksiin maiden välillä vaikuttaa siis lukuisten eri tekijöiden muodostama yhdistelmä. Kysyntään vaikuttavat muun muassa kotitalouksien tulot ja tulokehitys, väestörakenteen muutokset, perherakenne ja kaupungistuminen. Asuntolainojen koroilla sekä luoton saatavuudella on myös vaikutuksensa asuntojen kysyntään. Tarjontaan vaikuttavat tekijät, kuten asuntokanta ja uudisrakentamisen määrä, rakentamisen kustannukset sekä tonttien saatavuus tuovat omat haasteensa asuntojen kohtuuhintaisuuden säilyttämiseen. Lisäksi vuokrasääntelyllä sekä verotuksella on myös vaikutuksensa hintakehitykseen.

Lähteet:

Debrunner, G., Kolocek, M., Schindelegger, A. (2025). The decommodifying capacity of tenancy law: comparative analysis of tenants’ and landlords’ rights in Austria, Germany, and Switzerland. Journal article.

Eurostat. (2025). Distribution of population by tenure status, type of household and income group. Eurostat / European Commission. Viitattu 12.11.2025.

Eurostat. (2025). House price index (2015 = 100) - annual data. Eurostat / European Commission. Viitattu 12.11.2025.

Licchetta, M., Dias Martins, V., & Vašíček, B. (2025). Selected macroeconomic and social aspects of housing affordability. Intereconomics, 60(2), 101–106.

Ludwig, A. (2025). The housing puzzle: Why home ownership rates differ across Europe. La Fonte.

Mäntylä J-M. (2024). Suomen asuntohinnat ovat jumittaneet jo vuosia – Euroopassa hinnat ovat jopa kolminkertaistuneet. Verkkosivu. Viitattu 21.11.2025.

Skentelbery, H. (2021). Reasons for the rise in house prices in Turkey. Warrington Worldwide.