Valokiilassa

 

Alue- ja väestökehityksen muutossuunnat  Uudellamaalla ja sen seuduilla

Johannes Herala

Viime vuosien alue- ja väestökehityksen suuret muutostrendit muokkaavat Suomen aluerakennetta ehkä voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Väestönkasvu ja muuttoliike ovat keskittyneet yhä voimakkaammin muutamille vetovoimaisille keskusalueille. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuonna 2040 Uusimaa on Manner-Suomen ainoa maakunta, jossa väestömäärä kasvaa.

Yksi merkittävä muutostrendi keskittävän väestökehityksen takana on globaali kaupungistumiskehitys. Kasvavat kaupunkiseudut vetävät ihmisiä opiskelemaan ja työmarkkinoille, mutta niiden ohella myös palvelut ja kaupunkielämä houkuttelevat. Kaupungistumisen myötä myös yritykset hyötyvät osaavan ja erikoistuneen työvoiman saatavuudesta sekä tuotantotoimintaa tukevien verkostojen rakentumisesta.

Uudenmaan väestönkasvu on ollut jo pitkään nopeampaa kuin muualla maassa ja muuttovoiton ansiosta kasvun ennustetaan jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kasvu ei ole kuitenkaan jakaantunut tasaisesti maakunnan sisällä, vaan sen painopiste on kohdistunut pääkaupunkiseudulle ja osaan KUUMA-seudun kuntia. Itä-Uudellamaalla väestönkasvu on ollut jo pitkään maltillista ja Länsi-Uudellamaalla kääntynyt selvään laskuun. 

Koko Suomen tapaan myös Uudenmaan väestön ikärakenne on muuttunut viime vuosina merkittävästi ja tulevina vuosina ikärakenteen vanheneminen voimistuu entisestään. Syntyvyyden alenemisen myötä työikäisten ja lasten määrä vähenee samalla kun ikääntyneen väestön määrä kasvaa. Ikärakenteen muutos luo haasteita alueiden elinvoimalle ja erityisesti taloudellisesti kestävälle palvelujen järjestämiselle. Väestön vanhenemisen seurauksena maan sisäisen ja ulkomaisen muuttoliikkeen merkitys korostuu yhä vahvemmin. Uudellamaalla väestörakenteen vanheneminen rasittaa kasvunäkymiä erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisilla maakunnan reuna-alueilla.

Kuvio 1. Uudenmaan seutujen väestönmuutos vuoteen 2040 mennessä

Väestö keskittyy pääkaupunkiseudulle

Tällä hetkellä Uudellamaalla asuu lähes 1,7 miljoonaa ihmistä. Viime vuonna väestönkasvu oli ennakkotietojen mukaan suurempaa kuin kertaakaan 1990-luvun alun jälkeen. Kasvusta yli 80 prosenttia oli muuttovoittoa, josta puolet maahanmuuttajataustaisen väestön ulkomaista muuttoa. Koko maan väestöstä Uudellamaalla asuu noin kolmannes.

Uudenmaan väestönkasvu on keskittynyt voimakkaasti pääkaupunkiseudulle. 2000-luvun aikana maakunnan väkiluku on kasvanut lähes 300 000 asukkaalla, josta pääkaupunkiseudun osuus on ollut lähes 80 prosenttia. Uudenmaan ydinalueena pääkaupunkiseutu muodostaa Suomen ainoan suurkaupunkialueen.

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Uudenmaan väkiluku ylittää vuoteen 2040 mennessä 1,9 miljoonan asukkaan rajan. Ennusteen mukaan väestön keskittyminen pääkaupunkiseudulle jatkuu edelleen. Myös KUUMA-seudulla väestön ennustetaan kasvavan seuraavan 20 vuoden aikana. Itä-Uudellamaalla väestön ennustetaan sen sijaan vähenevän noin viisi prosenttia ja Länsi-Uudellamaalla jopa 12 prosenttia.

Uusimaa ikääntyy, mutta ei tasaisesti

Uudenmaan väestöllinen huoltosuhde eli alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden suhde työikäiseen väestöön oli viime vuonna 52 prosenttia. Huoltosuhde heikentyi selvästi edellisen vuosikymmenen alussa, kun suuret ikäluokat lähestyivät eläkeikää. Tällä hetkellä noin joka viides uusmaalainen on yli 65-vuotias. Koko maan tasoon nähden Uudenmaan huoltosuhde on kuitenkin yhä varsin suotuisa.

Uudenmaan ikärakenteessa on suuria eroja maakunnan eri alueiden välillä. Erityisen huolestuttava tilanne on Länsi- ja Itä-Uudellamaalla, joissa huoltosuhde on kohonnut koko maan keskiarvon yläpuolella. Selvästi paras tilanne on pääkaupunkiseudulla, jossa etenkin nuoriin aikuisiin painottuva muuttovoitto on hillinnyt huoltosuhteen nousua.
Myös tulevina vuosikymmeninä maakunnan väestö jatkaa vanhenemistaan. 20 vuoden kuluttua Uudellamaalla ennustetaan olevan noin 130 000 yli 65-vuotiasta enemmän kuin tällä hetkellä. Samalla lasten ja työikäisen väestön osuus supistuu entisestään. Erittäin haasteelliset näkymät ovat Länsi-Uudellamaalla, jossa väestörakenne vanhenee ja huoltosuhde heikkenee selvästi muuta maakuntaa nopeammin.

Pitkällä aikavälillä väestörakenteen merkittävin muutosvoima liittyy syntyvyyden merkittävään alenemiseen. Viime vuonna syntyvyys oli Suomessa mittaushistorian alhaisinta. Maakunnista ainoastaan Varsinais-Suomessa kokonaishedelmällisyysluku jäi Uudenmaan tason alapuolelle.

Kuvio 2. Uudenmaan seutujen väestöllinen huoltosuhde 2000–2018 ja ennuste 2019–2040

 

Kuvio 3. Uudenmaan seutujen luonnollinen väestönlisäys 2000–2019 ja ennuste 2020–2040

Suotuisan väestörakenteen näkökulmasta syntyvyyden lasku rasittaa kasvunäkymiä erityisesti pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla. Itä- ja Länsi-Uudellamaalla luonnollinen väestönkasvu on jo pitkään ollut negatiivista ja kehityksen ennustetaan voimistuvan tulevina vuosina entisestään. KUUMA-seudulla syntyvyys on vielä toistaiseksi kuolleisuutta suurempaa, mutta myös siellä käänne on tapahtumassa jo lähivuosina. 

Väestönkasvu muuttoliikkeen varassa
Syntyvyyden laskiessa Uudenmaan väestönkasvu on perustunut viime vuosina yhä enemmän maan sisäiseen tulomuuttoon ja maahanmuuttoon. Muuttoliike on ollut luonteeltaan valikoivaa ihmisten ikärakenteen sekä sosiaalisten ja taloudellisten ominaisuuksien suhteen. Pääkaupunkiseutu on perinteisesti saanut muuttovoittoa nuorista, opiskelu- ja työuransa alkuvaiheessa olevista muuttajista, KUUMA-seutu sekä Itä- ja Länsi-Uusimaa puolestaan lapsiperheistä.

Valikoiva muuttoliike heijastuu alueen talouteen ja ikärakenteeseen. Erityisesti nuoriin aikuisiin painottuvalla muuttoliikkeellä on suuri merkitys alueiden kasvulle ja elinvoimalle. Muuttoliikkeen valikoivuus tyypillisesti lisää kasvavien ja supistuvien alueiden välistä eriytymistä.

Lähitulevaisuudessa maahanmuuton merkitys kasvaa entisestään alueiden väestödynamiikassa. Erityisesti huoltosuhteen näkökulmasta sen merkitys korostuu, sillä yhä harvempi alue voi laskea jatkossa pelkän luonnollisen väestönkasvun varaan. 

Kuvio 4. Uudenmaan seutujen kokonaisnettomuutto 2000–2019 

 

Väestöennusteet eivät osoita  väistämätöntä kehitystä
Tilastokeskuksen väestöennusteet perustuvat havaintoihin syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen menneestä kehityksestä. Pitkällä aikavälillä näille osatekijöille asetetut oletukset ja niissä esiintyvät pienetkin poikkeamat saattavat vaikuttaa merkittävästi ennustettuihin lukuihin. Väestöennusteita laadittaessa ei myöskään oteta huomioon yhteiskunta- tai aluepoliittisten päätösten mahdollista vaikutusta tulevaan väestönkehitykseen.

Väestöennusteisiin liittyvistä epävarmuuksista huolimatta väestön keskittyminen ja ikääntyminen ovat tämän hetken todellisuutta, joka heijastuu väistämättä myös Uudenmaan seutujen kehitykseen. Pääkaupunkiseudulla keskittävä väestökehitys kytkeytyy kasvun hallintaan liittyviin haasteisiin, kun taas Itä- ja Länsi-Uudenmaan ikääntyvillä muuttotappioalueilla haasteet liittyvät elinvoiman säilyttämiseen.

Alhainen syntyvyys sekä suurten ikäluokkien eläköityminen yhdistettynä pidentyneisiin eliniänodotteisiin määrittävät Uudenmaan väestörakenteen muutosta tulevien vuosien kuluessa. Kuntatalouden näkökulmasta nuoriin ikäluokkiin kohdistuvien menojen väheneminen kompensoi väestön ikääntymisestä aiheutuvien menojen kasvua. Keskeinen kysymys liittyy kuntien kykyyn sopeuttaa palvelurakennettaan muuttuvaa väestörakennetta vastaavaksi.

Nähtäväksi jää, millaisille ratkaisuille tulevaisuuden elinvoimainen sekä sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä aluerakenne Uudellamaalla rakentuu. Väestöennusteiden osalta on hyvä muistaa, että niitä ei ole tarkoitettu toteutuvaksi, vaan ne tarjoavat mahdollisuuden ryhtyä toimenpiteisiin, jotta epäsuotava kehitys voidaan välttää. Nyt tulisikin keskustella niistä keinoista ja toimenpiteistä, joilla taantuvien alueiden elinvoima pystytään turvaamaan myös tulevaisuudessa.