Valokiilassa

Pendelöinti Helsingin seudulla

Laura Ansala, erikoistutkija
Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia,
kaupunkitutkimus ja -tilastot -yksikkö

Helsingin seudun työmarkkinat ovat kooltaan ja taloudelliselta merkitykseltään huomattavat. Vuonna 2016 Suomen työpaikoista ja työllisistä vajaa kolmannes sijoittui Helsingin seudulle. Tätäkin selvempää oli työpaikkojen ja työllisten keskittyminen seudun sisällä. Seudun työpaikoista 86 prosenttia ja työllisistä 78 prosenttia sijoittuivat Helsinkiin, Espooseen tai Vantaalle. Tämänkaltaisen työmarkkinoiden alueellisen rakenteen johdosta kuntarajat ylittävä työmatkaliikenne seudulla on varsin vilkasta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka työpaikat ja työlliset ovat seudulla sijoittuneet ja kuinka tyypillistä pendelöinti seudulla on viime vuosina ollut. Tarkastelussa hyödynnetty tilastoaineisto perustuu Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastoon, josta on käytettävissä tietoja vuosilta 2004–2016. Pendelöivillä henkilöillä tarkoitetaan tässä artikkelissa työllisiä, joiden työpaikka sijaitsee jossain muualla kuin heidän asuinkunnassaan.

Seudun kuntien työpaikkaomavaraisuus vaihtelee paljon
Vuonna 2016 seudun 720 000 työpaikasta 388 000 sijaitsi Helsingissä, 117 000 Espoossa ja 111 000 Vantaalla (ks. taulukko). Työllisiä seudulla asui 680 000, joista Helsingissä 300 000, Espoossa 127 000 ja Vantaalla 103 000. Seudun muiden kuntien työmarkkinat olivat huomattavasti pienemmät. Työpaikkamäärältään näistä kunnista selvästi suurin oli Hyvinkää yli 19 000 työpaikallaan. Työlliset sen sijaan olivat jakaantuneet seudun pienempiin kuntiin tasaisemmin, ja yli 15 000 työllisen kuntia oli seudulla kuusi.

 

Vuosina 2004–2016 seudun työpaikkojen määrä kasvoi reilut 8 prosenttia ja työllisten määrä noin 9 prosenttia. Suhteellisesti voimakkainta työpaikkojen määrän kasvu oli tällä aikavälillä Pornaisissa, 25 prosenttia, ja Mäntsälässä, 19 prosenttia. Vantaalla työpaikkojen määrä kasvoi 15 prosenttia, Espoossa 10 prosenttia ja Helsingissä 5 prosenttia. Työllisten määrä puolestaan kasvoi suhteellisesti eniten Pornaisissa, Mäntsälässä ja Espoossa, kussakin 11–12 prosenttia. Vantaalla ja Helsingissä kasvua kertyi 9–10 prosenttia.

Lukuun ottamatta Helsinkiä ja Vantaata seudun kuntien työpaikkaomavaraisuusaste – työpaikkojen määrän suhde työllisten määrään – oli vuonna 2016 alle 100 prosenttia, eli niissä sijaitsi vähemmän työpaikkoja kuin niissä asui työllisiä. Pienimmillään työpaikkaomavaraisuusaste oli Pornaisissa, alle 46 prosenttia. 60 prosentin tuntumassa olivat Kauniainen, Kirkkonummi, Sipoo, Nurmijärvi ja Vihti. Helsingissä lukema oli 129 prosenttia ja Vantaalla 108 prosenttia.

Kaikissa seudun kunnissa ei siis edes määrällisesti ole niissä asuville työllisille riittävästi työpaikkoja, joissa työskennellä. Toisaalta Helsingissä ja Vantaalla työpaikkoja on näissä kunnissa asuvien työllisten tarpeisiin liikaakin. Työpaikkojen ja työllisten määrien suhde kunnissa onkin yksi, muttei suinkaan ainoa selitys sille, miksi osa työllisistä työskentelee jossain muualla kuin asuinkunnassaan. Työllisten liikkuvuuden taustalla on olettavasti myös työpaikkojen ja työllisten laadullista alueellista kohtaamattomuutta, kun kunnassa sijaitsevissa työpaikoissa vaadittu osaaminen ei aina vastaa kunnassa asuvien työllisten osaamista. Myös esimerkiksi tuloihin ja perheeseen liittyvät tekijät sekä erilaiset muun muassa asumiseen ja työmatkoihin liittyvät mieltymykset vaikuttavat työllisten tekemiinsä asuin- ja työpaikan sijaintivalintoihin.

Seutulaiset pendelöivät eniten Helsinkiin
Vuonna 2016 noin 260 000 seudun työllistä – lähes kaksi viidestä seudun kaikista työllisistä – työskenteli jossain muussa seudun kunnassa kuin omassa asuinkunnassaan. Seudulla pendelöinti ei juurikaan yleistynyt vuosina 2004–2016. Vaikka seudulla pendelöivien määrä kasvoi noin 12 prosenttia vuodesta 2004, heidän osuutensa seudun työllisistä kasvoi vain alle prosenttiyksikön. Noin kolmannes seudulla pendelöivistä asui seudun pienemmissä kunnissa. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla asui kussakin 20–24 prosenttia seudulla pendelöivistä.

Seutulaisille keskeisin pendelöinnin kohde oli Helsinki, jonne suuntasi lähes puolet seudulla pendelöivistä vuonna 2016. Vantaalla kävi töissä 21 prosenttia, Espoossa 17 prosenttia ja muissa seudun kunnissa 14 prosenttia seudulla pendelöivistä. Vuoteen 2004 verrattuna Helsinki kuitenkin menetti suhteellista merkitystään seutulaisten pendelöinnin kohteena. Helsinkiin pendelöivien osuus pieneni 3,5 prosenttiyksiköllä, kun taas Vantaalle pendelöivien osuus kasvoi 1,3:lla, ja pienempiin seudun kuntiin pendelöivien osuus kahdella prosenttiyksiköllä vuosina 2004–2016.

Varsin vaihtelevat osuudet seudun kunnissa asuvista työllisistä kävivät töissä muualla seudulla. Suhteellisesti vähiten pendelöivät helsinkiläiset työlliset, joista hieman vajaa viidesosa kävi töissä jossain muussa seudun kunnassa vuonna 2016. 45 prosenttia heistä suuntasi Vantaalle, 42 prosenttia Espooseen ja loput 13 prosenttia seudun muihin kuntiin. Espoolaisista työllisistä 48 prosenttia ja vantaalaisista työllisistä 52 prosenttia pendelöi muihin seudun kuntiin, heistä noin kolme neljästä Helsinkiin. Pienemmissä seudun kunnissa asuvista työllisistä lähes kolme viidestä pendelöi muualle seudulla. Korkein osuus oli Kauniaisissa ja pienin Hyvinkäällä. Lähes neljä viidestä pienemmistä kunnista muualle seudulle pendelöivistä suuntasi Helsinkiin, Espooseen tai Vantaalle.

Seudun kunnat olivat myös vaihtelevasti riippuvaisia muualla seudulla asuvasta työvoimasta (ks. kuvio). Helsingissä työssäkäyvistä liki kolmannes asui muualla seudulla. Vantaalla vastaava osuus oli 48 prosenttia ja Espoossa 38 prosenttia. Nämä osuudet eivät merkittävästi muuttuneet vuosina 2004–2016. Helsinkiin seudulta pendelöivistä liki 40 prosenttia asui Espoossa ja lähes kolmannes Vantaalla. Espoossa työskentelevistä muista seutulaisista Helsingissä asui 53 prosenttia ja Vantaalla 17 prosenttia. Vantaalla työssäkäyvistä muista seutulaista helsinkiläisten osuus oli 48 prosenttia ja espoolaisten 17 prosenttia.


Helsingin seudulta pendelöivien osuus seudun pienemmissä kunnissa työssäkäyvistä kasvoi 29:stä 34:ään prosenttiin vuosina 2004–2016. Kuntien väliset erot olivat kuitenkin suuret. Siinä missä Vihdissä työssäkäyvistä 16 prosenttia asui muualla seudulla, Kauniaisissa vastaava osuus oli 57 prosenttia vuonna 2016. Helsingissä asuvien osuus seudulta pendelöivistä oli suurin Sipoossa ja Vihdissä. Espoolaisten osuus korostui seudulta Kauniaisiin pendelöivien keskuudessa, kun taas vantaalaisten osuus oli suuri seudulta Sipooseen, Tuusulaan ja Keravalle pendelöivien joukossa.

Seudulle ja seudulta pendelöinti on vilkkainta muihin Uudenmaan kuntiin
Helsingin seudulla seuturajat ylittävä pendelöinti oli huomattavasti seudun sisäistä pendelöintiä vähäisempää. Seudulla työskentelevistä 65 000 asui seudun ulkopuolella vuonna 2016. Vaikka heidän määränsä kasvoi reilut 8 prosenttia vuodesta 2004, heidän osuutensa seudulla työssäkäyvistä pysyi varsin vakaana noin 9 prosentissa. Myös moni seudulla asuva työllinen kävi seudun ulkopuolella töissä, kaiken kaikkiaan reilut 25 000 vuonna 2016. Vuodesta 2004 heidän määränsä kasvoi jopa 28 prosenttia, mutta heidän osuutensa seudun työllisistä kasvoi vain noin puoli prosenttiyksikköä vajaaseen 4 prosenttiin.

Sekä seudulle että seudulta suuntautuvasta pendelöinnistä muut Uudenmaan kunnat muodostivat noin kolmasosan ja Riihimäen, Lahden ja Tampereen seutukunnat kukin noin kymmenyksen vuonna 2016. Helsingin seudulla puolestaan Helsinki, Espoo ja Vantaa olivat keskeisimmät pendelöinnin kohteet ja lähteet. Seudun ulkopuolelta Helsinkiin pendelöi vajaat 30 000, Espooseen vajaat 10 000, ja Vantaalle reilut 10 000 työllistä. Helsingistä seudun ulkopuolelle pendelöi noin 10 000, Espoosta vajaat 4 000 ja Vantaalta vajaat 3 000 työllistä.

Pienempiin seudun kuntiin pendelöi seudun ulkopuolelta yhteensä 15 000 työllistä, ja näistä kunnista seudun ulkopuolella kävi töissä vajaat 9 000 työllistä. Pendelöinti seudun pienempien kuntien ja seudun ulkopuolisten kuntien välillä oli useimmiten sitä vilkkaampaa, mitä lähempänä ne toisiaan sijaitsivat. Helsingin seudun länsiosissa pendelöitiin suhteellisen paljon Vihdin ja Lohjan välillä, seudun pohjoisosissa pendelöinti oli vilkasta Hyvinkään ja Riihimäen seutukunnan sekä Mäntsälän ja Lahden seutukunnan välillä, ja itäosissa pendelöitiin suhteellisen paljon Porvoon ja Sipoon välillä.

Seutulaisten pendelöinti on hajaantumassa – jatkuuko kehitys?
Helsingin seudun kunnat muodostavat työmarkkina-alueen, jolla useat ovat valmiita työskentelemään etäämmällä asuinpaikastaan. Työllisten valmius alueelliseen liikkuvuuteen onkin seudulla välttämätöntä työpaikkojen voimakkaasta alueellisesta keskittyneisyydestä johtuen. Vaikka seudun kuntien väliset erot pendelöinnin yleisyydessä ja suuntautumisessa ovat suuria, yhteistä kunnille on se, että yhä suurempi osuus niistä pendelöivistä suuntaa seudulla jonnekin muualle kuin Helsinkiin. Lisäksi lähes kaikista kunnista pendelöinti suuntautuu aiempaa tyypillisemmin seudun ulkopuolelle. On kiintoisaa seurata, kuinka seudulla jo toteutetut ja suunnitteilla olevat liikennehankkeet sekä asumisen yhä selvempi keskittyminen suuriin kaupunkeihin vaikuttavat seudun pendelöintivirtojen kehitykseen.

 

Valokiilassa

Vilja Tähtinen, seututietoasiantuntija
HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut
-kuntayhtymä, Seutu- ja ympäristötieto

Työpaikat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla - mutta lisääntyykö työmatkaliikenne?

Työpaikkojen määrä on kasvanut muutamia taantumanotkahduksia lukuun ottamatta Helsingin seudulla ja erityisesti pääkaupunkiseudulla koko 2000-luvun. Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulla on lähes 45 000 työpaikkaa enemmän kuin vuonna 2004. Pendelöijien eli sukkuloijien määrä on kasvanut melko samaa tahtia, joskin pudotukset ja nousut määrissä ovat usein jyrkempiä ja reagoivat melko herkästi työpaikkamäärän kehitykseen (kuvio 1).


Työpaikkamäärän ja pendelöijämäärän lisäksi myös pääkaupunkiseudun työssäkäyntialue kasvanut. Vuonna 2016 lähes 117 000:n pendelöijän kotikunnat kattavat valtaosan Etelä-Suomea (kuvio 2). Alueen laajentuminen yhdessä pendelöijien määrän kasvun kanssa on lisännyt työmatkaliikkumista merkittävästi.


Työpaikkojen määrä on kasvanut erityisesti palvelualoilla (lisätietoa myös HSY:n työpaikkasivulta: www.hsy.fi/fi/asiantuntijalle/seututieto/tyopaikat). Työpaikkarakenteen muutoksella on merkitystä paitsi työpaikkojen sijaintitoiveisiin, mutta myös työmatkaliikkumiseen. Entistä useamman työntekijän ei tarvitse kuljettaa läppäriä suurempia työkaluja mukanaan eikä työtä välttämättä tehdä päivittäin yhdessä ja samassa paikassa. Etätyö ja liikkuva työ ovat yleistyneet. Työssäkäyntitilasto, jonka perusteella pendelöintimääriä pääasiassa tarkastellaan, kertoo kuitenkin vain työntekijän kotipaikan ja työpaikan sijainnin. Näistä tilastoista ei saada selville, kuinka usein ja millä tavalla työntekijä työpaikallaan käy, vai käykö lainkaan.

Työmatkaliikenteen kulkutapajakauma muuttuu hitaasti – kestävillä kulkutavoilla liikutaan entistä enemmän
Kattavin ja monipuolisin aineisto pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteen tarkasteluun on HSL:n liikkumistutkimus, jonka uusin kysely tehtiin syksyllä 2018 (lisätietoja HSL:n sivuilta: www.hsl.fi/liikkumistutkimus2018). Uuden ja liikkumistutkimuksen aiempien vuosien tulosten avulla voidaan tarkastella myös työmatkojen ja pendelöintimatkojen (eli kuntarajan ylittävien työmatkojen) määrissä ja eritoten kulkutavoissa tapahtuneita muutoksia.

Perinteisesti työpaikkojen lisääntymisen myötä myös työmatkaliikenne on lisääntynyt. Perinteinen kuvio näyttää kuitenkin rikkoutuvan Helsingin seudulla, jossa kotiperäisten (eli kotoa alkaneiden tai sinne päättyneiden) työmatkojen määrä kasvoi vuosien 2008 ja 2012 välillä, mutta on uusimpien tietojen perusteella taas laskenut lähes vuoden 2008 tasolle eli noin 820 000 kotiperäiseen työmatkaan/arkivuorokausi. Matkojen määrä on pudonnut etenkin kehyskunnissa ja Vantaalla. Espoossa ja Helsingissä asuvien työmatkojen määrä sen sijaan on lievästi kasvanut myös vuoteen 2018.

Pendelöintityömatkojen (eli kuntarajan ylittävien kotiperäisten työmatkojen) määrä sen sijaan on jatkanut kasvuaan. Myös niissä kehyskunnissa asuvien matkojen määrä on laskenut, kun taas Helsingissä ja Espoossa asuvien työmatkat muihin pääkaupunkiseudun kuntiin ovat lisääntyneet. Pääkaupunkiseudun kuntien välinen pendelöinti on siis myös lisääntynyt eikä ainoastaan pääkaupunkiseudulle suuntautuva pendelöinti. Sitä, missä määrin muutoksen matkojen määrissä ovat työpaikkarakenteen tai työn tekemisen tapojen muutosta (esim. etätyön lisääntyminen), ei kerro meille myöskään liikkumistutkimusten aineistojen analysointi.

Matkamäärän lisäksi Liikkumistutkimuksen aineistoilla voidaan arvioida työmatkojen kulkutapajakauman muutosta (kuvio 3). Kestävien kulkutapojen (joukkoliikenne, pyöräily ja kävely) osuus on noussut vuoden 2008 52 prosentista vuoden 2018 56 prosenttiin. Henkilöautolla tehtyjen kotiperäisten työmatkojen osuus oli vuonna 2018 44 prosenttia koko Helsingin seudulla. Helsinkiläiset tekevät enää 27 prosenttia kotiperäisistä työmatkoista henkilöautolla, espoolaisista ja vantaalaisistakin vain noin 50 prosenttia.

Myös pendelöintimatkoilla kestävien kulkutapojen osuus on noussut vuodesta 2008 vuoteen 2018, ollen 46 prosenttia vuonna 2018 (kuvio 4). Kasvua on sekä pyöräilyssä että joukkoliikenteen käytössä. Pendelöintimatkoilla helsinkiläiset käyttävät henkilöautoa huomattavasti useammin kuin työmatkoilla keskimäärin. Tosin sekä helsinkiläisten että vantaalaisten pendelöintimatkoilla joukkoliikenteen osuus on kasvanut selvästi ehkäpä ainakin osittain 2015 avatun Kehäradan johdosta. Kehyskunnista pääkaupunkiseudulle pendelöivät sen sijaan käyttävät henkilöautoa entistäkin suuremmalla osaa matkoista.

Digitalisaatio, työn tekemisen ja elinkeinorakenteiden muutos muuttavat työpaikkoja ja niihin liikkumista varmasti jatkossakin. Nykyiset tilastot eivät enää kattavasti tavoita tätä työn sijoittumisen sekä työhön ja työssä liikkumisen moninaisuutta. Ymmärtääksemme työmatkaliikkumista paremmin ja voidaksemme ennakoida muutoksia ja tukea niitä suunnitelulla tarvitsemme uusia aineistoja ja lisää tutkimusta aiheesta. Samanaikaisesti sekä tiivistyvä että hajaantuva työpaikkojen sijoittuminen haastaa liikennejärjestelmäämme, jonka kehittäminen kestävää liikkumista edistäväksi vaatii uudenlaista otetta niin aihetta tutkivilta kuin liikkumista suunnitteleviltakin.

*Matkoilla, joissa työpaikka on pääkaupunkiseudulla ja asuinkunta vaaka-akselissa mainituilla alueilla.

1Junaliikenteen kehyskunnat: Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä (2018 myös Siuntio)
2Bussiliikenteen kehyskunnat: Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula ja Vihti
3Muu kulkutapa: mm. taksi, pakettiauto, moottoripyörä ja mopo

Lähde: HSL Liikkumistutkimukset 2008, 2012 ja 2018