Valokiilassa

Neljäs sektori suuntaa kaupunkien elinvoimaa, yhteisöllisyyttä ja kestävyyttä

Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto & Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto & Suomen ympäristökeskus

Suomi on yhdistysten luvattu maa mutta nyt kasvaa järjestökentän eli kolmannen sektorin ulkopuolinen neljäs sektori. Neljäs sektori merkitsee kansalaisten suoraa, omaehtoista ja itseorganisoituvaa toimintaa oman ympäristönsä ja yhteisönsä hyväksi. Se edustaa proaktiivista ja rakentavaa kaupunkiaktivismia erotuksena perinteisestä poliittisemmasta aktivismista, joka reagoi kaupungin hallinnon ja päätöksenteon toimiin. Kaupunkilaiset ovat vapautuneet ja valtaistuneet järjestäytymään ja toimimaan sekä yksilöinä että yhteisöinä ilman julkista valtaa välittäjänään. He tekevät itse yhdessä toistensa kanssa oman näköistään kaupunkiympäristöä ja -arkea.

Kuva 1. Yhteiskunta neljänä sektorina ja neljännen sektorin suhteet muihin.

Tärkein taustatekijä on digitalisaatio, internet ja sosiaalinen media. Somea parjataan siitä, että se tuottaa samanmielisten kuplia, ehkäisee dialogia ja kannustaa ääriajatteluun. Näkemättä jää kolikon kiiltävämpi puoli. Sosiaalisen median ansiosta kaupungeista on tullut uudella tavalla kasvualustoja erilaisille yhteisöille. Some ei ole vain viestintäväline vaan kansalaisten uusi keino järjestäytyä ja toimia.

Esimerkkejä neljännen sektorin aktivismeista ovat Ravintolapäivän ja Siivouspäivän tapahtumat, paikalliset nettikirpputorit, lähiruokaa välittävät ruokapiirit, liikkumisen ja kuljetuksen vertaispalvelut sekä tavaroita ja palveluja vaihtavat aikapankit ja vuokrauspalvelut. Niitä yhdistää internetin hyödyntäminen alustana, joka maksimoi kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen mahdollisuudet mutta minimoi sen kustannukset. Kaupan liiton tutkimuksen mukaan Suomen vertaisverkkokaupassa liikkui puoli miljardia euroa puolessatoista vuodessa. Facebookissa toimivissa REKO-lähiruokarenkaissa puolestaan on jo 250 000 jäsentä 170 paikallisessa ryhmässä.

Kuten esimerkeistä nähdään, monet aktivismit edustavat taloudellista toimeliaisuutta. Ne edistävät paikallistaloutta, lisäävät esimerkiksi ruokakaupan kilpailua ja luovat uusia toimeentulomahdollisuuksia eli parantavat kaupunkien taloudellista resilienssiä. Kyse on osallistuvasta kulutuksesta ja jakamistaloudesta, jossa kaupunkilaisten rooli kasvaa kuluttajuutta merkittävämmäksi. Nämä roolit, kansalaisten omaksumat uudet toimijuudet, ovat neljännen sektorin radikaali ydin.

Vertaisverkostoissa ja vertaistuotannossa syntyvät toimijuudet muuttavat kaupunkielämää ja vähitellen myös kaupunkien suunnittelua ja kehittämistä. Kaupunkien hallinnoinnin ensinnäkin täytyy mukautua hallinnoitavan kentän muutoksiin. Toiseksi kaupunkiaktivismit edustavat uusia voimavaroja, joita kaupunkien kannattaa hyödyntää, sillä aktivisteilla ja kaupungeilla on yhteinen agenda: osallistava, yhteisöllinen, ekologisesti kestävä ja ihmislähtöisesti innovatiivinen kaupunkielämä.

Muutokseen liittyy se, miten julkisen vallan tiedon monopoli on murtunut. Vertaisverkostot kykenevät hankkimaan, analysoimaan ja jalostamaan tietoa asiantuntijajäsenten ja tiedon yhteistuotannon avulla ja siten haastamaan hallinnon tiedon. Helsingissä näin on tapahtunut esimerkiksi kouluverkon suunnittelussa.

Kuva 2. Neljännen sektorin aktivismit muovaavat kansalaisten ja hallinnon suhdetta, taloutta ja markkinoita sekä demokratiaa ja valtaa.

Neljännen sektorin vertaisverkostot ja jakamistalous edustavat nähdäksemme merkittävää yhteiskunnallista muutosta, joka on vasta hahmottumisensa alussa. Sen vaikutukset ulottuvat lopulta demokratiaan, talousjärjestelmään ja valtaan eli yhteiskunnan perustaviin ulottuvuuksiin. Kansalaisten mahdollisuudet kokea osallisuutta yhteiskunnassa ja vaikuttaa elinympäristöönsä laajenevat. He näyttävät saavan muutoksessa lisää valtaa omiin elinoloihinsa, mutta vallalla on taipumus kasautua harvoille. Miten muutos yhdistetään edustukselliseen demokratiaan? Miten epävirallinen ja virallinen kaupunkikehittäminen yhdistetään?

 

 

 

 

 

 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Jakamistalous tuo uusia mahdollisuuksia kunnille, yrityksille ja asukkaille

Tuija Toivola, tutkimus- ja kehittämispäällikkö, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu & Minna-Maari Harmaala, yliopettaja, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Jakamistalous on käsitteenä vielä uusi, sillä ei ole vakiintunutta määritelmää. Termiä jakamistalous käytetään erityisesti silloin, kun teknologia ja äly-puhelimet mahdollistavat jakamisen, vaihtamisen, tai vuokraamisen. Jakamalla saadaan vajaakäytöllä olevia resursseja, kuten tiloja ja tavaroita, tehokkaampaan käyttöön. Tavoitteena on antaa yhä useammalle mahdollisuus kuluttaa tavaroita ilman, että jokainen joutuisi tavaran itse ostamaan.

Sharing city -projekti käynnistyi vuonna 2015, jolloin tutustuimme itse ilmiöön ja siihen, miten se näkyy sharing city -edelläkävijä-kaupungeissa kuten Soulissa, San Franciscossa, Berliinissä ja Amsterdamissa (kuvio).

Teimme myös katsauksen siitä, miten jakamistalous näkyy tällä hetkellä metropolialueella ja mitä erilaisia digitaalisia alustoja hyödyntäviä palveluja on syntynyt. Johtopäätöksenä voisi todeta, että Helsingissä, Espoossa tai Vantaalla ei ole tuotu jakamistaloutta keskitetysti esille eikä koottu yhteen siihen liittyviä palveluja tai aplikaatioita. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti liikkumiseen ja liikenteeseen liittyviä älykkäitä ja resurssitehokkuutta lisääviä ratkaisuja (yhteiskäyttöautot, kimppakyytipalvelut, autojen vertaisvuokrauspalvelut, kaupunkipyörät). Ruokaan ja syömiseen liittyviä palveluja on mm. ravintolapäivä, pop up -ravintolat, hävikkiruuan jakelu, ravintoloiden hävikkiruuan myyminen, hankintarenkaat, ruuan kotiinkuljetuspalvelut (esim. Foodora) sekä yhteissyömiseen ja kokkaamiseen liittyvät palvelut. Yhteisasumiseen ja tilojen jakamiseen liittyvät palvelut ovat yksi nopeasti kasvavista jakamistalouden teemoista. Opiskelijoiden ja senioreiden yhteisasumisratkaisut, kimppakämpät, julkisten tilojen avaaminen asukkaiden käyttöön ja yhteiskäyttötyötilat ovat esimerkkejä näistä.

Kaupungit panostavat tällä hetkellä paljon erilaisten kaupunkiympäristöjen kehittämiseen ja pyrkivät löytämään kaupunginosille sopivia profiileita, jotka houkuttelisivat hyvätuloisia asukkaita ja tulevaisuuden veronmaksajia. Yhteisöllisyys, paikalliset palvelut, lähituotteet, tavaroiden yhteiskäyttö ja toimivat vertaisverkostot ovat esimerkkejä uudentyyppisistä ratkaisuista, jotka vetoavat erityisesti nuoreen sukupolveen. Erityisesti nuorille jakaminen on uusi ostaminen, ja omistamisen edelle menee tarpeen mukaan hyödykkeiden käyttäminen. Tulevaisuuden kaupunkialueilla entistä harvempi haluaa omistaa omaa autoa, vaan liikkumiseen käytetään tarpeen mukaan yhteiskäyttöautoja tai vertaisvuokrauspalvelusta lainattua autoa.

Sharing city -projektissa panostimme eri sidosryhmien osallistamiseen ja käynnistimme Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla kaikissa kokeilun jakamistalouden uudesta palvelusta. Helsingissä pilottina jatkokehitimme Varaamo.hel.fi-tilojen käytön tehostamiseen liittyvää palvelua. Espoossa pilotiksi valikoitui ruokahävikin vähentäminen jakamistalouden sovellusta hyödyntäen. Vantaalla pilottialueeksi nousi Aviapoliksen alue, jossa jakamistalouden palveluja testattiin ja otettiin käyttöön erityisesti yhteiskäyttöautojen ja kimppataksi-palvelujen muodossa. Myös yhteiskäyttötiloja ja lapsiperheiden arkea helpottavia ruokaan ja syömiseen liittyviä palveluja ollaan alueelle tuomassa.

Projektissa tehtiin 2016 vuonna online -kyselytutkimus, johon vastasi 270 henkilöä. Tavoitteena kyselyllä oli erityistesti saada kuva suomalaisen nuoren sukupolven asenteista jakamistalouteen ja sen palvelujen käyttöön. Tulosten mukaan jakamistalouden palvelujen käyttö nousee 2–3 vuoden kuluessa merkittävästi. Perinteisiin palveluihin verrattuna jakamistalouden palvelut koettiin edullisiksi, helpoiksi ja mukaviksi käyttää. Huolenaiheina palvelujen käytössä nousivat esille turvallisuuteen liittyvät kysymykset sekä laatu ja luotettavuus. Asenteenmuutosta osoittaa se, että 78 prosentilla vastaajista oli ajokortti, mutta vain 33 prosentilla oli taloudessa auto. Kyselystä voi myös vetää johtopäätöksen, että Helsingin seudulta puuttuu edelleenkin kaikkein suosituimpia jakamistalouden palveluja, joita vastaajat olivat käyttäneet muualla. Tällaisia ovat esim. BlaBlaCar, DogVacay, EatWith ja Lending Club.

Sharing City -projektin tulokset on koottu Sharing City-online käsikirjaan. Lisäksi projektista syntyy yhdessä tutkijajoukon kanssa kirjoitettava 2017 lopussa ilmestyvä Jakamistalouden kansanomainen kirja Alma Median kustantamana sekä useita konferenssi- ja tutkimuspapereita.

Artikkeleita ja julkaisuja:

Faehnle, M ym. (2016) Jakamistalous ja verotus: Eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun. Helsinki: Arcada working papers.

Faehnle, M ym. (2016) Jakamistalous ja verotus: mahdoton yhtälö? Helsinki: Sitra.

Harmaala, M-M: 2015. The Sharing City as a platform for a more sustainable city environment? International Journal of Environment and Health. 2015. Vol 7. No. 4. pp.309-328 http://www.inderscienceonline.com/doi/ abs/10.1504/IJENVH.2015.077116

Harmaala, M-M. 2015b. How sharing promotes sustainability. The UAS Journal, Vol 1. No.1. 2015. https://arkisto. uasjournal.fi/uasjournal_2015-1/harmaala.html

Harmaala, M.-M. 2016. Can Sharing Cities Promote Sustainability., in Aalto, A. & Montonen, L. (ed.) Smart Cities in Smart Regions 2016: Conference Proceedings. pp.118-125. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-264-2

Harmaala, M.-M. 2016. Collaborative brands - digital value creation in the collaborative economy. In: Bratianu C.; Zbuchea A.; Pinzaru F.; Leon R.; Vatamanescu E. (eds.). Opportunities and risks in contemporary business environment. ISBN: 978-606-749-181-4

Jäntti, Saara. 2016. Jakamistalouden ilmiöt Helsingissä. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. https://www.theseus. fi/handle/10024/105226

Sharing City online käsikirja, Helsinki 2016. Ladattavissa: http://shop.haaga-helia.com/epages/Kaupat.sf/ fi_FI/?ObjectPath=/Shops/Haaga/Products/0000572 https://drive.google.com/file/d/0B_7seQ8SkIjebTBRTUZFc0xXUUk/view?ts=587...

Surakka, J and Piippo, J (2016) General attitudes and subjective behavior in sharing economy: Helsinki: Arcada working papers.

Träskman, T and Hyde-Clark, N (2016) Sharing Economy in Helsinki: A ‘time’ly intervention? Open Journal of Social Science.

Toivola, T. Jakaminen on uusi ostaminen. Tebatti. Talouselämä. 9.5.2016. http://www.talouselama.fi/tebatti/ puheenvuoro/jakaminen-on-uusi-ostaminen-6548593

Toivola, T. Sharing Sity: Sharing is the New Buying. Signals. Haaga-Helia´s stakeholder Magazin 2017 https://esignals.haaga-helia.fi/2017/01/30/sharing-city-sharing-is-the-n...

Toivola, T. Sharing Economy Startups: A new wave of networked business models in the changing world. 15th International Entrepreneurship Forum (IEF) Conference, Venice 14-16 December, 2016. http://www.essex.ac.uk/ conferences/ief/documents/15th/conference_proceedings_vol2.pdf , p. 301-319.